Niinpä niin

Tämä projekti alkaa olla loppusuoralla, mutta heikolta näyttää. Alku alkoi tosi hyvin, innostustakin oli vaikka kuinka. Ison lankalahjoituksen tehtyä ei lankavaraston pienennyskään näyttänyt mahdottomalta tehtävältä, painon pudotuksessakin oli tsemppi päällä. Mutta syyskuun lopulla alkoi ensin monen tekijän yhteenvaikutuksesta univaikeudet, pahentuen vain pidemmälle syksyä mennessä. Vieläkään en nuku kunnolla ilman lääkkeitä, pitäisi ilmeisesti saada unettomuuteen vaikuttavat asiat korjattua kokonaan ennenkuin voin taas nukkua kunnolla. Monesti ei ole jaksanut neuloa, eikä ajatella muutakaan, tässä on koittanut vain selvitä päivästä päivään. Painonpudotuskin sai sen myötä lohtusuklaan ja -herkuttelun myötä unohtua. Muutamat pipolangat piti tässä syksyn myötä ostaa, kun ei perheelle kelvannut lankavarastosta löytyvät värit ja sehän tietää jämäkeriä, lopulta ratkesin reilu viikko sitten tekemään ihan oikean lankatilauksen lohtulankoja kimppatilauksessa. Ei mahdottoman montaa kerää, mutta silti... Onhan tässä parit paketitkin matkanneet vaihtojen myötä edestakaisin, sieltä on tullut lankaa, vaikka onhan sitä jokunen kerä tullut maailmallekin lähetettyä.

Painonpudotus tässä on sentään saanut aikamoisen spurtin loppua kohti, joskaan ei mitenkään miellyttävällä tavalla. Marraskuun alkupuolella kaiken muun lisäksi sain rajun ylävatsakipukohtauksen, joka kesti aika pitkään. Se jätti lievän kipuilun/juilinnan päälle ja pisti rajoittamaan rajusti syömistä, muuten kivut palaavat, niinpä tässä on painoa pudonnut kilo/viikko tahdissa. Tuon aiheuttajaksi lopulta paljastui kohtaukseen jälkeen oireilevaksi jääneeksi isoksi sappikiveksi. Kurja joulu tiedossa, ei suklaata, ei joulutorttuja, ei lanttulaatikkoa, ei paljoa kinkkuakaan, ei punaviiniä... Vasta tammikuussa pääsen kuulemaan jatkohoidosta.

Vaikka täällä ollaan kurjissa tunnelmissa niin toivotan tsemppiä muille vielä tavoitteen kanssa taisteleville! Aika moni onkin jo saavuttanut tavoitteen, hienoa juttu, onnittelut upeasta saavutuksesta!