Puikkoja olen heiluttanut, vaikka kiireitäkin on ollut. Valmista tulee vain niin hitaasti, kun yritän saada huiveja valmiiksi. Ei ole uutta lankaa niissä kiinni juurikaan. Yksi huivi valmistuikin tänään. Muuta tässä kuussa neulottua ei ole kuin yksi viinijussi ja vaakatilkku. En aio punnita valmiita töitä, saldot on sitten varastolankojen punnituksilla selvitettävä. (Otan nyt kiireellisyysjärjestyksessä ykköseksi ison huivin yksinkertaisesta Merinosilkistä. Lanka on ollut puikoilla jo kuun alussa - paljon pitempäänkin - joten edes sen huivin valmiiksi neulominen ei vähennä saldoa. Pikemminkin jämäkerä lisää sitä!)
Ilahduttavaa tämän tempauksen kannalta on se, että kaksi kolmesta tyttärestä on vähän tehnyt käsitöitä - äidin langoilla. Kulutusta se on pienikin langankulutus. Olen langat hankkinut, jotta saisin / saisimme harrastaa mukavaa puuhailua, ja jotta saisimme jotain valmistakin joskus. Ei siis harmita, kun on kiloittain materiaalia. (Huomatkaa selittelevä sävy ostosten jälkeen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti